Olen vegaani

Ajattelin että voisin aloittaa kertomalla vähän itsestäni. Meidän talossa on aina ollut kissoja. Ennen kun synnyin, mun vanhemmilla oli kissoja ja sen jälkeen kun muutin pois, mun isällä on vielä ollut kissoja. Sain ensimmäisen kanini 9-vuotiaana ja kissan suurin piirtein samaan aikaan. Mun isä ja minä luovuimme punaisesta lihasta melkein samaan aikaan, kun olin itse 15-vuotias.  Erä tyttö koulussa kertoi eläinrääkkäyksestä eläinkuljetuksessa ja päätin, että en halua tukea sitä enää. En silloin syönyt paljon lihaa muutenkaan, eli lihasta luopuminen ei ollut hankalaa. Päätin samaan aikaan luopua kanasta.

Söin silloin kasvisruokaa ja kalaa, mutta en oikeasti tykännyt kalasta ja viisi vuotta myöhemmin luovuin myös siitä.  Vasta viime vuonna opin että olen ollut tekopyhä. Luovuin lihan syömisestä, koska en halunnut että eläimiä rääkätään ja tapetaan mun takia, mutta en tajunnut että maitolehmät ja kanat myös tapetaan. En myöskään välittänyt että söin juustoa, karkkia ja muita tuotteita jotka sisältävät aineita lihatuotannosta ja ostin myös nahkatuotteita.

Viime kesänä rupesin lukemaan eläintuotannosta ja tajusin, että en voi jatkaa maitotuotteiden ja kananmunien syömistä jos oikeasti välitän eläimistä. Maitolehmien elämä on lyhyt ja tuskallinen ja lopuksi ne tapetaan. Munakanojen elämä on samanlainen. Ja urokset… urokset tapetaan heti, tai sitten niitä rääkätään ensin tuottamalla esimerkiksi syöttövasikan lihaa. Jotkut voivat väittää että luomuliha, -maito ja -kananmunat ovat eettisesti paremmat vaihtoehdot, mutta he ovat väärässä. Eläimet ovat myös luomutuotannossa orjia ja ne tapetaan kun ne eivät pysty tuottamaan enää. Heidän kuolemansa ei myöskään ole kaunis. Eläimet eivät ymmärrä mitä tapahtuu, he haistavat veren ja he tietävät että jotain on pielessä. He stressaavat ja pelkäävät ja tietävät että he tulevat kuolemaan.

Eläimet ovat myös hyvin samanlaisia kuin me. Heillä on tunteita ja haluja, he haluavat elää, lisääntyä ja elää vapaana ja ilman kipua. He ovat itsetietoisia. Ja en tarkoita pelkästään lehmiä, sikoja, kissoja ja koiria. Myös kaloilla on itsetietoisuus, ja he tuntevat kipua. Jotkut eläimet ovat jopa fiksumpia kuin jotkut ihmiset.

Kuitenkin me kohtelemme eläimiä kuin orjia ja he ovat meidän omaisuutta. Lain mukaan voimme ostaa ja myydä heitä, ja voimme myös tappaa heidät jos haluamme. Ihmisillä, myös he joiden aivot eivät toimi kunnolla, on enemmän oikeuksia. Heillä on oikeus kivuttomaan elämään (jos me pystymme antamaan sitä heille).

Historiassa meillä oli ihmisorjat, mutta abolitionistit saivat orjuuden loppumaan. Nyt on aikaa antaa eläimille oikeuksia, tai ainakin yksi – oikeus olla olematta jonkun omaisuutta.

Voitte lukea enemmän abolitionistisesta lähestymistavasta suomeksi tästä: Eläinoikeudet: abolitionistinen lähestymistapa

Tai englanniksi tästä: Animals Rights: The Abolitionist Approach

Lisää linkkejä tulossa myöhemmin.