Mikä on abolitionistinen vegaani ja abolitionistinen lähestymistapa eläinoikeuteen?

Abolitionistinen vegaani on sellainen vegaani, joka haluaa saada eläinten käytön loppumaan. Hän ei tue kampanjoita, jotka yrittävät saada eläinten olot parannettua, koska myös hyvin voiva orja on kuitenkin orja ja jopa hyvin voivia ”hyöty”-eläimiä käytetään hyväksi ja tapetaan. Hän ei tue eläinten käyttöä missään muodossa. Abolitionistinen vegaani on myös vegaani loppuelämänsä, koska hänen mielestään eläinten käyttö on moraalisesti väärin ja hän ei aio alkaa käyttämään tai syömään eläimiä vaikka ne voisivat hyvin.

Abolitionistinen vegaani näkee, että kaikilla eläimillä ja ihmisillä on oma synnynnäinen arvo, jota kukaan ei voi antaa sille tai ottaa pois sillä perusteella kuinka hyödyllinen se on. Hän vastustaa spesismiä, seksismiä, rasismia ja muita –ismejä, jotka syrjivät muita henkilöitä erilaisuuden takia. Abolitionistiselle vegaanille eläimet ovat ei-ihmishenkilöitä. Abolitionisti on myös väkivallan vastainen.

Omasta mielestäni ainoa oikea vegaani on abolitionistinen vegaani. Miksi? Koska vegaani on sellainen ihminen, joka ei syö tai käytä tuotteita, jotka aiheuttavat kärsimystä eläimille. Niin kauan kun eläimiä käytetään hyväksi, eläimet tulevat kärsimään. Niin kauan kun he ovat meidän omaisuutta, he tulevat kärsimään. Jos välität eläimistä ja et halua että he kärsivät, ainoa moraalinen asia mitä voit tehdä, on ryhtyä vegaaniksi.

- Mutta lemmikit eivät kärsi?
-    No, ovatko he meidän omaisuutta? Kyllä. Saavatko he elää luonnollista elämää? Ei. Pystymmekö antamaan heille luonnollisen elämän niin kauan kun he joutuvat asumaan meidän luona? Ei. Jos kissa/ koira/ kani/ hamsteri / etc saisi valita, olisiko hän mieluimmin vapaa tai eläisi meidän asunnoissa? Uskon että jokainen haluaisi olla vapaa jos vaan voisi. Vapaa valitsemaan itse miten haluaisi elää.
    
-    Mutta jos me emme pitäisi lehmiä/ hevosia/ kissoja/ koiria/ etc he kuolisivat sukupuuttoon?
-    Ai tarkoitatko että eläimet kuolisivat sukupuuttoon ilman meitä? Eläimet ovat olleet maapallolla kauemmin kun me. He pärjäsivät ihan hyvin ilman meitä. On vielä eläimiä, jotka elävät vapaana. Ok, ehkä jotkut rodut kuolisivat sukupuuttoon, mutta entäs sitten? Nämä rodut ovat meidän kehittämiä. Monilla heistä on sairauksia tai ongelmia kehossa meidän takia, koska olemme kehittäneet heidät semmoiseksi. Luonnossa kaikki sairaat eläimet olisivat kuolleet eivätkä tuottaneet jälkeläisiä.
 
-    Mutta ratsastaminen ei vahingoita hevosia?
-    Jos väität niin, et näköjään tiedä paljon hevosista ja ratsastamisesta. Hevonen ei ole syntynyt kantamaan ratsastajaa. Ratsastaja yrittää saada hevosen kantamaan itsensä, jotta hänen selkänsä kestäisi ratsastajan painon. Hevonen ei myöskään ole syntynyt pitämään kuolaimia suussa eikä satulaa selässä, ja molemmat tuntuvat ikäviltä. Hevonen oppii kuitenkin, että jos hän ei taistele vastaan, ei tunnu yhtä ikävältä. Monet hevoset eivät myöskään saa liikkua ja syödä niin paljon ja usein kuin luonnossa tekisivät, ja se aiheuttaa ongelmia heidän keholleen. Luonnossa hevonen syö ja liikkuu noin 20 tuntia päivässä. Sitten vammat jotka ratsastaja aiheuttaa hevosille; hevonen on yleensä vahvempi oikealla tai vasemmalla puolella. Ratsastaja istuu myös melkein aina enemmän toisella puolella. Jos viet hevosen kiropraktikolle saat kuulla, että jokaisella hevosella on jäykkyyttä ja keho ei suorassa.  Muut vammat, jotka tulevat ratsastamisen takia ovat erilaisia rasitusvammoja sekä vahingoista syntyneitä vammoja. Luonnossa hevoset voivat paljon paremmin vaikka he eivät saa ”hiustenhoitoa” säännöllisesti meiltä.
  
-    Pitääkö meidän sitten päästää kaikki lemmikit ja hyötyeläimet vapaaksi kaduille?
-    No ei.  Me olemme tuoneet nämä eläimet maailmaan ja on meidän vastuulla pitää heistä huolta, kunnes he kuolevat. Meidän on kuitenkin annettava heille niin luonnollinen elämä kun pystymme, ja siittäminen on ehdottomasti lopetettava. Sen sijaan että ihmiset ottavat kissan- tai koiranpennun kasvattajalta, kannattaa valita koditon eläin. Nämä eläimet tapetaan jos niille ei löydy kotia.

No, mitä muuta abolitionistinen vegaani tekee eläinten puolesta kuin elää vegaanina? Hän jakaa tietoa vegaanisuudesta, eläinoikeuksista ja kasvisruuasta. Hän yrittää pelastaa maailman yksi henkilö kerrallaan.

Linkkejä:
Älskade hästar - en granskning av hästvärlden – Djurens Rättin tekemä raportti Ruotsin hevosmaailmasta, joka on hyvin samanlainen kuin Suomen hevosmaailma. Ainoastaan ruotsiksi.

Gary L Francione on the subject of pets – blogi ja podcasteja, ainoastaan englanniksi

Can vegans have pets? blogi, ainoastaan englanniksi

Olen vegaani

Ajattelin että voisin aloittaa kertomalla vähän itsestäni. Meidän talossa on aina ollut kissoja. Ennen kun synnyin, mun vanhemmilla oli kissoja ja sen jälkeen kun muutin pois, mun isällä on vielä ollut kissoja. Sain ensimmäisen kanini 9-vuotiaana ja kissan suurin piirtein samaan aikaan. Mun isä ja minä luovuimme punaisesta lihasta melkein samaan aikaan, kun olin itse 15-vuotias.  Erä tyttö koulussa kertoi eläinrääkkäyksestä eläinkuljetuksessa ja päätin, että en halua tukea sitä enää. En silloin syönyt paljon lihaa muutenkaan, eli lihasta luopuminen ei ollut hankalaa. Päätin samaan aikaan luopua kanasta.

Söin silloin kasvisruokaa ja kalaa, mutta en oikeasti tykännyt kalasta ja viisi vuotta myöhemmin luovuin myös siitä.  Vasta viime vuonna opin että olen ollut tekopyhä. Luovuin lihan syömisestä, koska en halunnut että eläimiä rääkätään ja tapetaan mun takia, mutta en tajunnut että maitolehmät ja kanat myös tapetaan. En myöskään välittänyt että söin juustoa, karkkia ja muita tuotteita jotka sisältävät aineita lihatuotannosta ja ostin myös nahkatuotteita.

Viime kesänä rupesin lukemaan eläintuotannosta ja tajusin, että en voi jatkaa maitotuotteiden ja kananmunien syömistä jos oikeasti välitän eläimistä. Maitolehmien elämä on lyhyt ja tuskallinen ja lopuksi ne tapetaan. Munakanojen elämä on samanlainen. Ja urokset… urokset tapetaan heti, tai sitten niitä rääkätään ensin tuottamalla esimerkiksi syöttövasikan lihaa. Jotkut voivat väittää että luomuliha, -maito ja -kananmunat ovat eettisesti paremmat vaihtoehdot, mutta he ovat väärässä. Eläimet ovat myös luomutuotannossa orjia ja ne tapetaan kun ne eivät pysty tuottamaan enää. Heidän kuolemansa ei myöskään ole kaunis. Eläimet eivät ymmärrä mitä tapahtuu, he haistavat veren ja he tietävät että jotain on pielessä. He stressaavat ja pelkäävät ja tietävät että he tulevat kuolemaan.

Eläimet ovat myös hyvin samanlaisia kuin me. Heillä on tunteita ja haluja, he haluavat elää, lisääntyä ja elää vapaana ja ilman kipua. He ovat itsetietoisia. Ja en tarkoita pelkästään lehmiä, sikoja, kissoja ja koiria. Myös kaloilla on itsetietoisuus, ja he tuntevat kipua. Jotkut eläimet ovat jopa fiksumpia kuin jotkut ihmiset.

Kuitenkin me kohtelemme eläimiä kuin orjia ja he ovat meidän omaisuutta. Lain mukaan voimme ostaa ja myydä heitä, ja voimme myös tappaa heidät jos haluamme. Ihmisillä, myös he joiden aivot eivät toimi kunnolla, on enemmän oikeuksia. Heillä on oikeus kivuttomaan elämään (jos me pystymme antamaan sitä heille).

Historiassa meillä oli ihmisorjat, mutta abolitionistit saivat orjuuden loppumaan. Nyt on aikaa antaa eläimille oikeuksia, tai ainakin yksi – oikeus olla olematta jonkun omaisuutta.

Voitte lukea enemmän abolitionistisesta lähestymistavasta suomeksi tästä: Eläinoikeudet: abolitionistinen lähestymistapa

Tai englanniksi tästä: Animals Rights: The Abolitionist Approach

Lisää linkkejä tulossa myöhemmin.